Islannin jälkimaininkeja

Heippa taas pitkästä aikaa!

Tässä tuli sen verran mittava blogitauko, etten oikein tiedä mistä aloittaa. Loppuaika Islannissa sujui hieman kipeillessä ja stressatessa loppukoetta, mutta tähän mennessä ovat kurssin arvosanatkin jo kolahtaneet postiluukusta ja stressaaminen oli (yllättäen) aivan turhaa. Kiitettävällä arvosanalla läpäisin kurssin, ja hyvillä mielin voikin tästä jatkaa islannin opiskelua.

Hekla ei osoittanut elonmerkkejä Islannissa olomme aikana, mikä oli ihan kiva, koska jännitin lähtöpäivänä pelko berberissä, tuleeko uutisia purkautumisesta peruuttaen kotimatkan. Sen verran oli jo koti-ikävä ettei kiinnostanut siltä erää jäädä tutkimaan luontoihmeitä sen enempää.

Vaikka manailinkin joissain postauksissa kurssin rankkuutta, niin olen silti iloinen siitä, että ylipäätään osallistuin. Kurssi oli kuitenkin sen verran intensiivinen, että tuskin kaikki opit ihan hetkessä unohtuvat. Ensi viikolla alkaa islannin kakkoskurssi, jota odotan oikeasti aika innolla.

Kesä meni tänä vuonna jotenkin ihan heittämällä ja tuntuu, että paljon jäi tekemättä ja kokematta (sinänsä jännä, kun viettää kuukauden ihan muissa maisemissa), mutta ehdin pari viikkoa pitää ihan lomaakin töiden lomassa. Ehdin piipahtaa Ahvenanmaalla ja ihastuin kyllä kovasti, vaikka pieni paikka onkin. Ruotsinkielentaitoni on kesän aikana tehnyt suuren harppauksen, kun ollaan Ahviksen kanssa puhuttu melkein pelkkää ruotsia koko kesä (ennen jouduin aika paljon selittämään englanniksi, mitä oikein haen takaa).

Tänään pääsin myös vihdoin alkuun syksyn opintojen kanssa, kun espanjan kurssi alkoi. Olen jo pitkään halunnut opiskella espanjaa, mutta muut kielet ovat menneet edelle. Nyt oli vihdoin hyvä sauma ujuttaa uusi kieli lukkariin, ja oon kyllä ihan täpinöissäni! Muutenkin mulla on jotenkin motivoitunut fiilis syksyn opiskeluista (kävin hakemassa muutaman uuden Muumi-vihon, niilläkin saattaa olla osansa tässä asiassa). Tänä syksynä pitäisi saada kandin työ tulille, ja se ei ainakaan vielä tässä vaiheessa stressaa ollenkaan. Oon enemmänkin odottavaisin mielin ja mieli pursuaa jo ideoita, toinen asia onkin sitten se mitkä niistä ideoista on käyttökelpoisia...

Viimeisten päivien tunnelmia Islannissa. Säätilat vaihteli kyllä ihan hurjasti eikä ennusteisiin voinut luottaa tippaakaan. Meille oli viimeisellä viikolla järjestetty illallinen hienossa ravintolassa aivan tuon lammen kupeessa ja täytyy sanoa, että noissa maisemissa kelpasi kyllä murkinoida. Ainut asia mikä jäi kurssissa eniten harmittamaan oli se, että monet kurssilaisista jäivät tosi etäisiksi, kun ei omat voimat riittäneet kouluhommien jälkeen enää ylimääräiseen sosialisoimiseen. Viimeisinä päivinä ehdittiin vähän hengailla yhdessä, käytiin muun muassa syömässä tosi hyvää kasvisruokaa ja testaamassa Reykjavikin parhaat jäätelöt. Siinä sitten porukalla harmiteltiin, että ehdittiin kehitellä yhteistä tekemistä vasta siinä vaiheessa. 

Mulla on jo muutamana päivänä ollut tarve päästä kirjoittelemaan, ja nyt sain sitten tällaisen ajatusten sekamelskan aikaan. Mitä luultavimmin tulen kirjoittelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti, ja varsinkin jos oon uudestaan lähdössä reissuun. On tää kirjoittaminen vaan jollain lailla puhdistavaa.

Tour de Etelärannikko

Kyllä on taas kiirettä pitänyt koulun ja kouluhommien kanssa, ettei paljon ole inspiroinut enää iltamyöhällä alkaa naputella blogitekstejä, vaikka asiaa kyllä löytyisi varastoon ainakin parille kuukaudelle. Meillä heräsi perjantaina koulussa pieni keskustelu siitä, että kurssi vaatii oikeasti todella paljon ja meillä sellaiset tunnolliset opiskelijat, jotka tekevät läksyjä yhteentoista asti illalla (eivätkä silti saa kaikkea tehtyä), ihmettelivät sitä miten siinä pitäisi vielä ehtiä tutustumaan johonkin yritykseen tai mennä kahvilaan hengaamaan ja puhumaan islantia (mikä on siis osa kurssia, ja siellä kahvilassa olisi pitänyt käydä neljä kertaa viikon sisään). Opettaja sitten totesi siinä, että vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä siinä ajassa pitäisi saada sekä läksyt että tuollaiset pakolliset ekstratehtävät tehtyä. Tästä kurssista saa kuitenkin 10 opintopistettä, joka vastaa ties kuinka monta tuntia opiskelua.

Totta kai tänne tultiin opiskelemaan. Se nyt on ihan selvä homma. Mutta mun mielestä se, että itse kokemus jää puuttumaan, on suoraan sanottuna pikkusen ahterista. Mulla (ja ilmeisesti myös monilla muilla) on koko ajan pelko berberissä siitä, ettei tule läpäisemään tätä kurssia, koska tässä vaaditaan niin paljon. Voi toki hyvin olla että vaatimukset asetetaan korkealle, vaikka meiltä ei ehkä odotetakaan mitään täydellisiä suorituksia. Tämä sitten selviää mitä luultavimmin vasta siinä vaiheessa, kun saadaan loppuarvosanat kurssista. Mulla itsellä vaan ei toimi sellanen metodi, että pänttään kieltä 24 tuntia ja sisäistän kaiken. Ei todellakaan. Pystyn keskittyä koulussa sen kuusi tuntia opiskeluun, pystyn joka päivä tehdä vähintään pari-kolme tuntia läksyjä. Mutta sen enempää ei mun aivot oikeasti sisäistä tätä kieltä yhden päivän aikana. Mulla tulee vaan sellainen stoppi, että ei sinne päähän mikään jääkään sen stopin jälkeen. Joinain päivinä ehdin sitten sinne kahvilaan, joinain päivinä pakko käydä kaupassa, jonain päivänä ihan pakko päästä nollaamaan ajatukset uima-altaalle. Varsinkin suomalaiselle opiskelijalle tää on todella raskasta, kun joudut opiskella vierasta kieltä ei-äidinkielellä, jopa sekoituksella kaikista pohjoismaisista kielistä. Vie muuten ihan pikkasen energiaa.

Esitin oman mielipiteeni perjantaina käydyssä keskustelussa, ja vertasin tätä kurssia viime kesän Odensen kielikurssiin. Siellä ei suunnilleen edes tullut läksyjä, mutta kaikki olivat kurssin lopussa oppineet hirmuisesti ja nekin, joilla oli ehkä vähän ennakkoluuloja tanskan kielen opiskelusta, äänsivät tanskaa todella hyvin loppuvaiheessa ja taisivat pitää sitä jopa ihan hauskana. Meillä oli ihan huippuhyvä ja kannustava fiilis meidän ryhmässä, ja meistä tuli tosi läheisiä. Katsottiin vapaaehtoisesti leffoja tanskalaisilla teksteillä ja käytiin koulun jälkeen tutustumassa yhdessä museoon - ihan vapaaehtoisesti sekin. Tällä kurssilla yhteishenki ei ole ollut huipussaan, ehkä suurimmaksi syyksi siksi, kun asutaan niin hajanaisesti ympäri Reykjavikia (Odensessa asuttiin kaikki saman käytävän varrella, omissa huoneissa) ja meidät on koulussa jaettu kahteen ryhmään, eikä toisen ryhmän jäseniä näe kuin yhteisillä kulttuuriluennoilla ja ruokatauoilla. Yksi ruotsalaisista tytöistä on ollut ihan huippu mitä tulee porukan kasaamiseen, sillä ollaan saatu järjestettyä kaksi hengausiltaa, jossa melkein kaikki kurssilaiset ovat olleet osallisina. Vain ne ahkerimmat opiskelijat ovat jääneet tunnollisina kotiin tekemään läksyjä. Jotenkin, kun on näin paljon pohjoismaalaisia nuoria kerääntynyt samaan paikkaan, olisi ollut kiva, että meille olisi järjestetty vaikka yhteisiä leffailtoja tai edes jotain satunnaista yhteisohjelmaa. Pohjoismainen yhteistyö on niin tärkeetä, ja tulevaisuudessa haluaisinkin sen parissa työskennellä. Mieltä lämmitti eilen, kun norjalainen kanssaopiskelija tulee innosta hihkuen kertomaan oppineensa uuden suomalaisen sanan, "lampaankakka". Ihan parasta.

Pahoittelen kovasti avautumista, mutta en mä kyllä halua antaa mitään sokerista kuvaakaan tästä reissusta, kun se kerta sitä ei ole. Paljon on myös mahtunut hyviä hetkiä tähän reissuun ja oon nähnyt mitä upeampia paikkoja, siitä oon todella onnellinen. Ihan vaan nille jotka tätä kurssia harkitsee, hommaa kyllä riittää. Toki voi olla että jollekin tää tuntuu ihan lastenleikiltä, tää on vaan mun kokemus asiasta enkä voi mitenkään yleistää. Ehkä mulla oli odotukset jotenkin korkealla sen Odensen kurssin jälkeen, mutta mun ruotsalainen kämppis kertoi myös olleensa Århusissa kirjallisuus- ja kielipainotteisella Nordkurssilla, ja sielläkin oli paljon rennompi meininki. Ehkä se on sitten vaan Tanska ihan yleisesti ottaen... :D

Ei mun pitänyt itse asiassa edes avautua mistään vaan jakaa nopsaan kuvat eiliseltä retkeltä, mutta ulkona tulee vettä ku saavista kaatamalla enkä mä ihan heti pääsis kuitenkaan kauppaan. Eilen siis oltiin kiertämässä etelärannikkoa ja käytiin tutkimassa kahta isompaa vesiputousta sekä yhtä koskea, Njals sagan tapahtumapaikkoja sekä oltais nähty Vikin musta ranta, jos sää ei olisi ollut niin sumuinen.

Justin Bieberin musavideon juurilla (biisin I'll show you musavideo kuvattu Islannissa ja siellä vilahtaa Seljalandsfoss, Skógafoss ja lentokoneenhylky joka on nykyään myös suosittu turistikohde). Tämä ensimmäinen vesiputous on siis Seljalandsfoss, jonka taakse olisi myös päässyt, mutta polku oli sen verran mutainen että mä jätin jännitysmomentit välistä ihan suosiolla.

Skógafoss ja Team Finland edustaa :D Oli kyllä ehdottomasti yks vaikuttavimmista vesiputouksista, mitä tällä reissulla oon nähnyt!

Sää ei tällä kertaa ollut niin suotuisa mutta fiilis oli hyvä ja maisemat mintissä. Nyt ois enää jäljellä kolme kokonaista koulupäivää sekä lopputentti ja loppubileet, perjantaina on aikaa vaan hengailla ja vaellella pitkin Reykjavikia ennen kuin pitää suunnata lentokentälle. Kyllä neljä viikkoa menee aina tosi nopeasti, vaikka se aluksi pitkältä ajalta tuntuu.

Á hestbak

Viikot alkaa aina jostain syystä vähän kankeasti, mutta tänään oli jo hieman parempi fiilis oman islanninopiskelun suhteen. Tuntuu, että jos viikonloppuna on puhunut paljon muita kieliä (mun tapauksessa suomea, ruotsia tai blandinaaviskaa), on islannin kielen tuottaminen taas astetta haastavampaa maanantaina. Meillä oli tänään vain kaksi tuntia itse kielen opiskelua, ja mulla jäi sellainen fiilis että vitsit kun olis ollut vielä pari tuntia lisää. Eilen oli neljä tuntia kielenopiskelua, eikä mitään muuta koko päivänä, mutta asiaa on niin paljon että aika kuluu oikeasti tosi haipakkaa. Tänään oli siis kielenopiskelun lisäksi tunti kulttuuria ja iltapäivällä lähdimme guidatulle kierrokselle Islannin kansallismuseoon. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen näyttely, suosittelen! En tällä kertaa jaksanut räpsiä kuvia näyttelystä vaan keskityin itse näytteillä olevien härpäkkeiden tutkimiseen.

Palatakseni vielä viikonloppuun, kävimme siis sunnuntaina parin tunnin issikkavaelluksella ja oli kyllä niin huippua pitkästä aikaa hypätä hepan selkään! Täällä riittää näitä islanninhevostalleja vaikka millä mitalla, ja hinnat liikkuvat suht samoissa rajoissa yrityksestä riippumatta. Hintaan vaikuttaa eniten ratsastuksen kesto. Tunnin keissin saa noin 7000-8000 ISK (noin 50 euroa) ja 1,5-2h maksaa monissa paikoissa noin 11000-13000 ISK (noin 80-100 euroa). Me valittiin paikaksi Eldhestar ja retkeksi The Siggi Tour. Hintaa paketille tuli 11200 ISK ja siihen kuului haku Reykjavikista, parin tunnin ratsastus ja tsufeet kaupan päälle sekä kuljetus takaisin hotellille (mä siis valitsin vaan lähimmän hotellin, johon on tästä meidän kämpiltä hurja kahden minuutin kävelymatka). Oli kyllä hyvää palvelua, retkellä oli kaksi opasta mukana ja tallilta sai lainaan kypärän sekä tarvittaessa kengät ja sadevaatteet. Mun heppa oli ihan ylisöpö ja sanottiin sitä pampulaksi. Mulla on viime ratsastuksesta niin pitkä aika että ei kyllä mitään hajua mentiinkö tölttiä vai ravia, mutta ei sillä ollut niin väliä, kun nautin vaan vauhdin hurmasta :D Tuolla retkellä pääsi tölttäämään tosi kivasti, vaikka oli ihan ensikertalaisiakin mukana.

En ehkä kestä tota mun onnellinen_heppatyttö_90 -ilmettä, mutta olihan se ihana päästä pitkästä aikaa ridailemaan. Oltiin siis kolmen suomalais- ja yhden ruotsalaistytön voimin liikenteessä, mutta ruotsalainen ei ehtinyt tähän kuvaan enkä ole vielä saanut otoksia muilta. Hevosen selästä en myöskään puhelimella ihan hirmuisesti uskaltanut kuvailla, kun saatettiin melko pienellä varoitusajalla alkaa tölttäämään. Tuossa yhdessä kohtaa pidettiin onneksi ihan virallinen kuvaustauko.

Melko karut oli maisemat, mutta ihanan alavaa ja tasaista oli matka koko ajan. Ihan ensiminuuteilla ratsastettiin sellaisen pienen joen yli, mikä oli yksi reissun kohokohdista. Pieniä yllätyksen huudahduksia kuului takaa jonosta, kun ensimmäinen guide paineli menemään joen yli. Issikat on kyllä niin varmajalkaisia, että siellä selässä pysyy kokemattomampikin.

Vaikka ensin vähän kauhistelin hintaa, ei se loppujen lopuksi niin pahalta tuntunut, kun otti huomioon että ajomatka paikalle kesti reilu 45 minuuttia ja kyydit kuuluivat hintaan. Kyllä siellä karun luonnon hiljaisuudessa kelpasi talsia pampulan selässä - oli mun mielestä joka kruunun arvoista.

Kyseltiin vielä retken lopuksi heppojen nimiä, mutta toinen guide ei muistanut muita kun mun ratsun nimen (pampulan oikea identiteetti oli Gufur, jos kuulin oikein), ja syykin ihan ymmärrettävä. Tilalla on meinaa 350 hevosta, joten siinä saattaa pikkusen mennä Geysirit ja Thórit sekasin...

Ylihuomenna (torstaina) on toiseksi viimeinen pikkutesti ennen isoa koetta, ja samana päivänä pidetään pienet esitelmät ystävistämme. Tuo presentaatio on osa meidän suullista koetta, ja ensi viikolla on vielä luvassa toinen osa. Mä oon epäillyt taitojani koko ajan, kun on oppiminen tuntunut vähän takkuavalta välillä tuolla edistyneiden ryhmässä, mutta omaan tasooni nähden oon pärjännyt noissa välitesteissä yllättävän hyvin. Islantia on jotenkin ihana ääntää ja siinä ei hirveästi olekaan vaikeuksia, enemmänkin sanavarasto ja kielioppi ovat ne jarruttavat tekijät. Mutta ihan parasta on se fiilis, kun esimerkiksi tänään ravintolassa hoidin koko kommunikaation islanniksi, ja tajusin jopa kun tarjoilija kysyi haluanko hampparin väliin juustoa (joo en oo tosiaan ollu dieetillä täällä). Sain normiranut vaihdettua bataatteihin onnistuneesti (tää oli se terveellinen osa mun ateriaa :D). Pieni askel islanninoppimiselle, mutta suuri askel mulle. Ei muuten mitään hajua onko toi otsikko ees oikein.

Tutkimassa Golden Circlea

Huh kun on ollut törinää viimeiset muutama päivä. Torstaina mentiin tosiaan koulukavereiden kanssa syömään ja vähän diskoilemaan, eilen juhlittiin Islannin kansallispäivää (joka mulla meni vähän ohi, siitä lisää tuonnempana) ja tänään vuokrattiin viiden suomalaistytsyn voimin auto ja kierreltiin tärkeimpiä nähtävyyksiä, joita emme (ainakaan tietääksemme) tule ensi viikon retkellä näkemään. Ja huomenna pääsen vihdoin issikkavaellukselle, oon ihan intopinkeänä!

Jos vaikka lähdetään torstain tapahtumista liikkeelle, koska haluan nostaa yhden ravintolan esille muita mahdollisia Reykjavikin reissaajia varten. Mentiin sellaiseen raflaan kuin KEX, joka on myös hostelli. Tilasin paistettuja porkkanoita, lehtikaalin ja pähkinöiden kera, ja annos maksoi suunnilleen 15 euroa. Oli kyllä sen verran köyhä annos, vaikka oli ihan pääruuaksi tarkoitettu, että nälkä jäi ja hain vielä mozzarellatikut lähisnägäriltä ennenkuin suuntasimme baaria kohti. Pari vegetaristi-kaveria tilasi kukkakaalia, joka oli lautasella yhtenä isona möykkynä, suolattomana ja yhdellä se oli ainakin ihan raaka. Hintaa tuollakin annoksella oli reilu 15 euroa. Kaiken lisäksi meidän pöytään oli tulossa tuo mun porkkana-annos pääruokana sekä toiselle kaverille porkkana-annos side dishinä, ja mun piipahtaessa naistenhuoneessa kaverille oltiin tuota mitään kyselemättä se mun annos. Tajuttiin tää vasta sitten, kun pöytään oltiin tuomassa sellaista minikokoista kippoa, joka olikin kaverin annos. Se pääruokakin oli tosi pieni annos, että ei kyllä mullakaan epäilykset heränneet pöytään istuessani. Mutta joo, sain sitten pitää sen kaverin lisuke-annoksen ja mulle tuotiin vielä se oma pääruoka-annos, eli sain taas syödä vähän ekstraa :DD Ei sillä etten muonittais täällä itseäni jo ihan riittämin, mutta ainahan tollanen pieni lisäekstra kelpaa. Ja muuten noi nyt menis vaan roskikseen, joten paljon ekologisempaa toimintaa se on että syö ne. Paikan burgerit olivat kuulemma olleet ihan herkullisia, joten ehkä liharuuat on siellä vähän toimivampia kokonaisuuksia. Kasvisruokaa en kyllä suosittele.

Syöminkien jälkeen lähdettiin pienellä porukalla istuskelemaan pubiin, jossa oli vielä häppäri menossa. Islannissa on tosi useissa baareissa happy hour melkein joka päivä, Grapevinen Reykjavik Appy Hour-sovelluksella kuulemma löytyy joka baarien häppärit lueteltuina. Noita tarjouksia kannattaakin hyödyntää, kun ölppä maksaa baareissa ja ravintoloissa lähemmäs 10 euroa... Ja täällä paikallisessa Alkossa sellainen viini joka Suomessa maksaa suunnilleen 6-7 euroa maksoi 12-13 euroa eli tuplahinnan. Onneksi ei tarvi noita viinipulloja sen koommin ostella, kun musta on tullut vanha ja yhden illan bailut vei kaikki voimat. En ihan hirveästi siis juhlinut Islannin kansallispäivää, mutta tein mä viimeisillä voimillani suomitytöille avokadopastaa ja skyr-kakkua (en jaksanu odottaa Suomeen asti). Ja oli ihan huippukiva ilta torstaina, että ei kyllä kaduta vaikka vanhaa vähän hapotti perjantaina.

Taas mulla tätä asiaa riittää, mutta jatkan tätä tjaattausta muista aiheista myöhemmin ja pistän taas kuvasirkuksen pyörimään. Niin upeita paikkoja tullut nähtyä tänään ettei oo tosikaan! Aamukahdeksalta viisi suomitytsyä ja Pirkko (vastahakoinen navigaattori) sekä Teppo (meidän ei-niin-nopeasti kiihtyvä mutta sitäkin sympaattisempi ja yhteistyökykyisempi Opel Corsa) suuntasimme kurssin kohti Geysiriä.

Itse "Geysir" niminen geysir ei enää taida oikein roplottaa kuin aina silloin tällöin, niin päänähtävyydeksi on siirtynyt Strokkur-geysir. Jännityksellä aina odotti sitä purkautumista ja sit kun oli tönöttänyt siinä viitisen minuuttia, saattoi tuloksena olla vain tollainen pieni kuohahdus. Ja sit tietysti kun selkänsä käänsi niin se syöksi ne komeimmat suihkauksensa :D Mutta todella vaikuttava näky, ja tosiaan suunnilleen viiden tai kymmenen minuutin välein tuo geysir purkautui. Alueella oli tosi kauniita kuumia lähteitä, joissa vesi saattaa olla 80-100 asteista. Ei siis kannata turistien mennä ronkkimaan.

Ihan hauska sattuma oli kun seistiin kuvailemassa tätä kuumaa lähdettä (joka on ihan kuin minikokoinen blue lagoon) niin kurssikaveri siinä tuumasi että vitsi tästä saisi hyvän kuvan, jos geysir nyt purkautuisi. Sanotaanko näin ettei olis kyllä voinut ajoitus parempaan osua.

Geysir-visiitin jälkeen suunnattiin Gullfoss-vesiputoukselle. Mulla meinas henki salpautua kun näin sen. Muutenkin koko päivän hihkuin vaan ku mikäki riemuidiootti ja kun vahingossa avasin puhelimesta etukameran niin oli oikeen sellanen onnelisen mairea hymy naamalla etten itekään kestä :D Mä oon vaan niin pitkään unelmoinut näistä maisemista, ja tuntuu yhä vaan tosi epätodelliselta että mä oikeesti oon nähnyt ja kokenut näitä asioita.

Tää oli vähiten sieltä riemuidioottipäästä, joten voitte vaan kuvitella millasia ne muut kuvat oli :'D

Vähän ahdistaa se että Islannin kaunista luontoa halutaan koko ajan valjastaa enemmän ja enemmän ihmisten käyttöön. Tätäkin vesiputousta on jo 1920-luvulta asti yritetty suojella, kun joku brittiläinen pohatta kai halusi sen ostaa ja joku islantilainen nainen teki kaikkensa sen eteen, ettei niin kävisi. Ja nyt tota vesiputousta ollaan valjastamassa sähköntuotantoon. Miksi? Yksi Islannin uniikeimmista ja kauneimmista vesiputouksista. Muutenkin turistien määrä huolestuttaa, ja täällä ei kaikkien maiden kansalaiset ihan yhtä lailla kunnioita luontoa... En todellakaan oo mikään ekohippi enkä voi saarnata muille kun ite saastutan luontoa reissaamalla lentokoneella, mutta halusin vaan nostaa tän esille.

Vesiputouksen ihmettelyn jälkeen mentiin vielä lillumaan Secret Lagooniin, joka ei taida ihan kamalan salainen enää olla. Paikka oli pitkään kiinni, ja avattiin muistaakseni pari vuotta sitten taas käyttöön. Se on yksi Islannin vanhimmista altaista. Altaan lähistöllä oli tosi paljon kuumia lähteitä porisemassa, ja niistä se varmasti johtaa lämpönsä. Ihana oli kellua noin 38-40 asteisessa altaassa ulkoilman ollessa noin 10 asteen tienoilla. Eihän tuota nyt ihan Blue Lagooniin voi verrata, mutta oli tosi kiva kokemus! Saatiin vielä opiskelijoina -50 prosenttia hinnasta pois, joten kannattaa aina kysyä noita alennuksia. Tuotakaan ei missään nettisivuilla tai hinnastossa ollut mainittu. Sisäänpääsy siis opiskelijalta 1400 ISK eli noin 12 euroa. Secret Lagoonin kotisivuillakin suositellaan että kannattaa välttää ruuhka-aikaa klo 15.30-17.30 välillä, jolloin suurimmat turistibussiryhmät vaeltavat paikalle.

Pulikoimisen jälkeen suunnattiin vielä pizzalle ja samalla katsottiin Islannin peli, vaikka pizzapaikan löytyminen olikin Pirkon (the navi) takia vaakalaudalla. Onneksi löydettiin lopulta perille ja pizza ei ole kyllä ikinä maistunut yhtä hyvältä. Pizzeria oli ihan täynnä islantilaisia kannustamassa omaa jengiään ja heittäydyttiin tietysti ihan täysillä mukaan tunnelmaan kannustamaan "kotimaata".

Nyt mä oon kyllä ihan naatti tänpäiväisestä seikkailusta, ja huomenna on vielä edessä jännät paikat kun hyppään taas hepan selkään muutaman vuoden tauon jälkeen. Jos mulla tulee vielä jotain vinkkejä mieleen näistä paikoista missä tänään käytiin, niin kirjoittelen niistä lisää seuraavissa postauksissa :)