Á hestbak

Viikot alkaa aina jostain syystä vähän kankeasti, mutta tänään oli jo hieman parempi fiilis oman islanninopiskelun suhteen. Tuntuu, että jos viikonloppuna on puhunut paljon muita kieliä (mun tapauksessa suomea, ruotsia tai blandinaaviskaa), on islannin kielen tuottaminen taas astetta haastavampaa maanantaina. Meillä oli tänään vain kaksi tuntia itse kielen opiskelua, ja mulla jäi sellainen fiilis että vitsit kun olis ollut vielä pari tuntia lisää. Eilen oli neljä tuntia kielenopiskelua, eikä mitään muuta koko päivänä, mutta asiaa on niin paljon että aika kuluu oikeasti tosi haipakkaa. Tänään oli siis kielenopiskelun lisäksi tunti kulttuuria ja iltapäivällä lähdimme guidatulle kierrokselle Islannin kansallismuseoon. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen näyttely, suosittelen! En tällä kertaa jaksanut räpsiä kuvia näyttelystä vaan keskityin itse näytteillä olevien härpäkkeiden tutkimiseen.

Palatakseni vielä viikonloppuun, kävimme siis sunnuntaina parin tunnin issikkavaelluksella ja oli kyllä niin huippua pitkästä aikaa hypätä hepan selkään! Täällä riittää näitä islanninhevostalleja vaikka millä mitalla, ja hinnat liikkuvat suht samoissa rajoissa yrityksestä riippumatta. Hintaan vaikuttaa eniten ratsastuksen kesto. Tunnin keissin saa noin 7000-8000 ISK (noin 50 euroa) ja 1,5-2h maksaa monissa paikoissa noin 11000-13000 ISK (noin 80-100 euroa). Me valittiin paikaksi Eldhestar ja retkeksi The Siggi Tour. Hintaa paketille tuli 11200 ISK ja siihen kuului haku Reykjavikista, parin tunnin ratsastus ja tsufeet kaupan päälle sekä kuljetus takaisin hotellille (mä siis valitsin vaan lähimmän hotellin, johon on tästä meidän kämpiltä hurja kahden minuutin kävelymatka). Oli kyllä hyvää palvelua, retkellä oli kaksi opasta mukana ja tallilta sai lainaan kypärän sekä tarvittaessa kengät ja sadevaatteet. Mun heppa oli ihan ylisöpö ja sanottiin sitä pampulaksi. Mulla on viime ratsastuksesta niin pitkä aika että ei kyllä mitään hajua mentiinkö tölttiä vai ravia, mutta ei sillä ollut niin väliä, kun nautin vaan vauhdin hurmasta :D Tuolla retkellä pääsi tölttäämään tosi kivasti, vaikka oli ihan ensikertalaisiakin mukana.

En ehkä kestä tota mun onnellinen_heppatyttö_90 -ilmettä, mutta olihan se ihana päästä pitkästä aikaa ridailemaan. Oltiin siis kolmen suomalais- ja yhden ruotsalaistytön voimin liikenteessä, mutta ruotsalainen ei ehtinyt tähän kuvaan enkä ole vielä saanut otoksia muilta. Hevosen selästä en myöskään puhelimella ihan hirmuisesti uskaltanut kuvailla, kun saatettiin melko pienellä varoitusajalla alkaa tölttäämään. Tuossa yhdessä kohtaa pidettiin onneksi ihan virallinen kuvaustauko.

Melko karut oli maisemat, mutta ihanan alavaa ja tasaista oli matka koko ajan. Ihan ensiminuuteilla ratsastettiin sellaisen pienen joen yli, mikä oli yksi reissun kohokohdista. Pieniä yllätyksen huudahduksia kuului takaa jonosta, kun ensimmäinen guide paineli menemään joen yli. Issikat on kyllä niin varmajalkaisia, että siellä selässä pysyy kokemattomampikin.

Vaikka ensin vähän kauhistelin hintaa, ei se loppujen lopuksi niin pahalta tuntunut, kun otti huomioon että ajomatka paikalle kesti reilu 45 minuuttia ja kyydit kuuluivat hintaan. Kyllä siellä karun luonnon hiljaisuudessa kelpasi talsia pampulan selässä - oli mun mielestä joka kruunun arvoista.

Kyseltiin vielä retken lopuksi heppojen nimiä, mutta toinen guide ei muistanut muita kun mun ratsun nimen (pampulan oikea identiteetti oli Gufur, jos kuulin oikein), ja syykin ihan ymmärrettävä. Tilalla on meinaa 350 hevosta, joten siinä saattaa pikkusen mennä Geysirit ja Thórit sekasin...

Ylihuomenna (torstaina) on toiseksi viimeinen pikkutesti ennen isoa koetta, ja samana päivänä pidetään pienet esitelmät ystävistämme. Tuo presentaatio on osa meidän suullista koetta, ja ensi viikolla on vielä luvassa toinen osa. Mä oon epäillyt taitojani koko ajan, kun on oppiminen tuntunut vähän takkuavalta välillä tuolla edistyneiden ryhmässä, mutta omaan tasooni nähden oon pärjännyt noissa välitesteissä yllättävän hyvin. Islantia on jotenkin ihana ääntää ja siinä ei hirveästi olekaan vaikeuksia, enemmänkin sanavarasto ja kielioppi ovat ne jarruttavat tekijät. Mutta ihan parasta on se fiilis, kun esimerkiksi tänään ravintolassa hoidin koko kommunikaation islanniksi, ja tajusin jopa kun tarjoilija kysyi haluanko hampparin väliin juustoa (joo en oo tosiaan ollu dieetillä täällä). Sain normiranut vaihdettua bataatteihin onnistuneesti (tää oli se terveellinen osa mun ateriaa :D). Pieni askel islanninoppimiselle, mutta suuri askel mulle. Ei muuten mitään hajua onko toi otsikko ees oikein.