Frábært

Huomenna lähdetään kokopäiväretkelle tutkimaan muutakin kuin pelkkiä Reykjavikin hoodeja, joten sen jälkeen mitä luultavimmin luvassa laajempaa kuvasaldoa. Oon tässä parin päivän aikana kuvaillut vähän lähiseutua laadukkaalla aifounin kameralla, koska järkkäri unohtui kotiin (lue: ei olisi edes mahtunut bagaasiin, joten en muistanut harkita sen mukaan ottamista). Puhelimella kuvausta siis luvassa koko reissun ajan, mutta ehkä näistä maisemista jotain käsitystä saa.

Reykjavik on jotenkin tosi sympaattinen kaupunki. Pieniä, matalia, värikkäitä taloja, kapeita kujia ja sellaista vanhan kaupungin tuntua. Silti tuntuu, että monet asiat ovat täällä myös moderneja, esimerkiksi yliopiston kampukset. Reykjavik on siis jollain lailla vanhan ajan ja modernin risteyskohdassa. Meidän kämppä nääs on tosi vanhanaikainen, ja hissistä ei ole tietoakaan, joten bagaasihan raahattiin kolmanteen kerrokseen sellaisia kapeita brittihenkisiä portaita pitkin. Kaikki hanat toimivat niin, että kuumalle ja kylmälle vedelle on omat ne kääntövipunsa (kattokaa nyt, oon niin moderni ihminen etten edes tiedä oikeita termejä noille). Yliopistolla taas kaikki on sellaista nykyaikaista ja siistiä (ja ihan normihanat).

Yllä olevat kuvat on otettu matkan varrelta, kun suunnattiin yliopistolta kotia kohti. Tuossa museon nimessä on joku kolmen tytön taiteellinen näkemys lisähöysteenä, siis en tiedä onko nää tytöt itse tai heidän kaverinsa tehneet jonkun jekun ja laittaneet tuollaisissa oikein hienoissa raameissa edustuskuvat itsestään tuohon nimen oheen. Paino sanalla edustus, just sellaisia ilmeitä mitä lähetellään snäpissä yksärillä kavereiden kesken. En viitsi tähän laittaa lähizoomikuvia - oi kyllä, sellaiset löytyy - ihan vaan sen takia jos nää tytöt on jotain viattomia sivullisia jossain ilkeässä pränkissä.

Nämä yllä olevat kuvat on otettu läheisellä hautausmaalla. Ollaan pari kertaa kurssikaverin kanssa kävelty tosta läpi ja pysähdytty aina ihmettelemään islantilaisia nimiä tai kauniita istutuksia. Mä en oo mikään hautausmaiden kovin fani, mutta tossa on kyllä jotain maagista. Puita kasvaa hirmu tiheästi - tuntuu itse asiassa että kaikki Islannin puut on päätetty istuttaa yhteen ja samaan paikkaan, koska muuallahan puita ei juuri ole - ja se luo tonne jotenkin sellaisen salaperäisen tunnelman. Mietittiin kurssikaverin kanssa, että onkohan tämä Reykjavikin ainoa, kun hautapaikkoja on hirmuisesti. Tuonne on myös haudattu islantilainen iso kiho Jón Sigurðsson, joka johti Islannin itsenäisyysliikettä. 

Tulin hetki sitten kotiin kurssilaisten illanvietosta, oltiin syömässä ja oluella (ihan hävettää myöntää mutta mä olin ainut joka tilas sidukan, ei vaan toi ölppä nappaa yhtään) ja seurattiin siinä samalla jalkapallon EM-kisojen avausottelua. Ihan jännittävää katsottavaa oli, vaikka ainut mitä sieltä selostuksen seasta osasi poimia oli esimerkiksi otsikon lausahdus ja melkein-maali-karjahdukset. Oon nyt käynyt kolme kertaa syömässä sellaisessa "Opiskelijakellarissa", joka sijaitsee yliopiston alakerrassa. Ruoka on edullista ja hyvää ja muut kurssilaiset iloitsevat halvasta oluesta. 

Täällä Reykjavikissa on melkoisen kallista syödä ulkona, varsinkin keskustassa, koska turisteilta yritetään nyhtää kaikki mahdolliset rahat. Alle 2000 islannin kruunulla ei hirveästi annoksia saa, varsinkaan jos haluaa kylmän juoman siihen kylkeen. Tuolla opiskelijakellarissa annokset maksavat 1000 kruunun (noin 8 euroa) molemmin puolin, ja juomat ovat häppärin aikaan 500-600 kruunun (noin 4-5 euron) luokkaa. Järkytyin myös kun kaupassa käydessä ihan normaalit ainekset tulivat maksamaan lähes tuplasti sen, mitä suomalaisessa Litukassa niistä olisi pulittanut. Varsinkin juusto maksaa hirmuisia summia, samoin tuntuu että lihatuotteet ovat melko kalliita. Skýria saa onneksi suht edullisesti. 

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun koulussa ei ollut sellainen veeteeäf-meininki ja ymmärsin lähestulkoon kaiken mitä opettaja sanoi. Ihanan kannustava opettaja meillä ainakin on, patistaa meitä rohkeasti käyttämään kieltä. Uskaltauduin tänään sitten itsekin tilaamaan ceasarsalaatin islanniksi, ja omaksi ilokseni kommunikointi sujui puolin ja toisin! Tässä on kuitenkin vielä reilu kolme viikkoa aikaa, ihmeitä voi tapahtua. Kieli mitä opettajat puhuvat onkin kai muuten blandinaaviskaa. Tiedä näistä, itse en enää ole kauhean itsevarma omasta verbaalisesta tuotannostani kun ruotsin sekaan karkaa välillä tanskan ja norjan lisäksi nyt islantilaisia sanoja :D

Mutta nyt unten maille, sillä huomenna aikainen herätys retkelle. Mun tietokoneen kello muuten hämää, koska se näyttää Suomen aikaa ja kello on täällä kolme tuntia jäljessä. En siis kuku yömyöhään valveilla, vaikka siltä saattaa näyttää. 

Bless, bless!