En osaa kertoa mitään loogista syytä miksi heräsin sunnuntaiaamuna ilman herätyskelloa siinä seiskan jälkeen. Kaikki kolme kämppistä taisivat olla eilen jossain rilluttelemassa (tunnen itteni oikeesti niin mummoksi nykyään, ei vaan jaksa) ja talo on ihan hiljainen, kaupatkaan ei ole vielä auki, joten mikäs sen mukavampaa kuin jakaa nämä vesiputouskuvat blogiin. Ensimmäisenä kun saavuttiin paikalle ja näin tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän pienen vesiosan, kysyin kurssikaverilta että onko vesi oikeasti tuon väristä. Siis niin uskomattoman kaunista. En nyt etsinyt tälle mitään tieteellistä näyttöä, mutta epäiltiin kurssikaverin kanssa että vedessä olevat mineraalit tekevät tuon värin (oli pakko googlata, ainakin Blue Lagonissa piioksidit, levät, mineraalit ja auringonvalo yhdessä aikaansaavat vaaleansinisen värin).
Yksi pakollinen vesiputousselhvie (tähän se silmiä pyörittelevä emoji)
Oli kyllä ehdottomasti yksi kauniimmista tähän asti näkemistäni paikoista. Tuossa ihan vierekkäin oli Hraunarfoss sekä Barnafoss, joista jälkimmäinen on saanut nimensä surullisen tarinan mukaan. Joskus muinoin pari lasta olivat joulun aikaan leikkineet kalliolla ja pudonneet vesiputoukseen. Kyllä tuolla itsekin aika varovasti steppaili epätasaisessa maastossa, kun ei tuolla reunoilla tietenkään mitään aitoja ollut. Oli se aika huikea fiilis mutustella eväsleipiä siinä kalliolla veden pauhatessa metrien päässä alapuolella.
Seuraavana oli vielä vuorossa Reykholt, joka oli Snorri Sturlusonin kotipaikka, sekä Borg, joka oli kirjallisuuden kannalta jotenkin tärkeä paikka. Siinä oltiin jo suunnilleen yhdeksän tuntia oltu reissussa, joten saattoi mennä vähän nimet ja vuosiluvut ohi. On tosi hienoa, että meille järjestetään tällaisia kiertoajeluja, mutta retket ovat sen verran pitkiä että loppuvaiheessa on ihan naatti kaikesta uuden informaation määrästä.
Kello on vasta vartin yli yhdeksän, mutta ehkä mä alan suunnitella päivän ohjelmaa. Palailen taas ajan kanssa blogin puolelle, sjaumst!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti