Tour de Etelärannikko

Kyllä on taas kiirettä pitänyt koulun ja kouluhommien kanssa, ettei paljon ole inspiroinut enää iltamyöhällä alkaa naputella blogitekstejä, vaikka asiaa kyllä löytyisi varastoon ainakin parille kuukaudelle. Meillä heräsi perjantaina koulussa pieni keskustelu siitä, että kurssi vaatii oikeasti todella paljon ja meillä sellaiset tunnolliset opiskelijat, jotka tekevät läksyjä yhteentoista asti illalla (eivätkä silti saa kaikkea tehtyä), ihmettelivät sitä miten siinä pitäisi vielä ehtiä tutustumaan johonkin yritykseen tai mennä kahvilaan hengaamaan ja puhumaan islantia (mikä on siis osa kurssia, ja siellä kahvilassa olisi pitänyt käydä neljä kertaa viikon sisään). Opettaja sitten totesi siinä, että vuorokaudessa on 24 tuntia ja kyllä siinä ajassa pitäisi saada sekä läksyt että tuollaiset pakolliset ekstratehtävät tehtyä. Tästä kurssista saa kuitenkin 10 opintopistettä, joka vastaa ties kuinka monta tuntia opiskelua.

Totta kai tänne tultiin opiskelemaan. Se nyt on ihan selvä homma. Mutta mun mielestä se, että itse kokemus jää puuttumaan, on suoraan sanottuna pikkusen ahterista. Mulla (ja ilmeisesti myös monilla muilla) on koko ajan pelko berberissä siitä, ettei tule läpäisemään tätä kurssia, koska tässä vaaditaan niin paljon. Voi toki hyvin olla että vaatimukset asetetaan korkealle, vaikka meiltä ei ehkä odotetakaan mitään täydellisiä suorituksia. Tämä sitten selviää mitä luultavimmin vasta siinä vaiheessa, kun saadaan loppuarvosanat kurssista. Mulla itsellä vaan ei toimi sellanen metodi, että pänttään kieltä 24 tuntia ja sisäistän kaiken. Ei todellakaan. Pystyn keskittyä koulussa sen kuusi tuntia opiskeluun, pystyn joka päivä tehdä vähintään pari-kolme tuntia läksyjä. Mutta sen enempää ei mun aivot oikeasti sisäistä tätä kieltä yhden päivän aikana. Mulla tulee vaan sellainen stoppi, että ei sinne päähän mikään jääkään sen stopin jälkeen. Joinain päivinä ehdin sitten sinne kahvilaan, joinain päivinä pakko käydä kaupassa, jonain päivänä ihan pakko päästä nollaamaan ajatukset uima-altaalle. Varsinkin suomalaiselle opiskelijalle tää on todella raskasta, kun joudut opiskella vierasta kieltä ei-äidinkielellä, jopa sekoituksella kaikista pohjoismaisista kielistä. Vie muuten ihan pikkasen energiaa.

Esitin oman mielipiteeni perjantaina käydyssä keskustelussa, ja vertasin tätä kurssia viime kesän Odensen kielikurssiin. Siellä ei suunnilleen edes tullut läksyjä, mutta kaikki olivat kurssin lopussa oppineet hirmuisesti ja nekin, joilla oli ehkä vähän ennakkoluuloja tanskan kielen opiskelusta, äänsivät tanskaa todella hyvin loppuvaiheessa ja taisivat pitää sitä jopa ihan hauskana. Meillä oli ihan huippuhyvä ja kannustava fiilis meidän ryhmässä, ja meistä tuli tosi läheisiä. Katsottiin vapaaehtoisesti leffoja tanskalaisilla teksteillä ja käytiin koulun jälkeen tutustumassa yhdessä museoon - ihan vapaaehtoisesti sekin. Tällä kurssilla yhteishenki ei ole ollut huipussaan, ehkä suurimmaksi syyksi siksi, kun asutaan niin hajanaisesti ympäri Reykjavikia (Odensessa asuttiin kaikki saman käytävän varrella, omissa huoneissa) ja meidät on koulussa jaettu kahteen ryhmään, eikä toisen ryhmän jäseniä näe kuin yhteisillä kulttuuriluennoilla ja ruokatauoilla. Yksi ruotsalaisista tytöistä on ollut ihan huippu mitä tulee porukan kasaamiseen, sillä ollaan saatu järjestettyä kaksi hengausiltaa, jossa melkein kaikki kurssilaiset ovat olleet osallisina. Vain ne ahkerimmat opiskelijat ovat jääneet tunnollisina kotiin tekemään läksyjä. Jotenkin, kun on näin paljon pohjoismaalaisia nuoria kerääntynyt samaan paikkaan, olisi ollut kiva, että meille olisi järjestetty vaikka yhteisiä leffailtoja tai edes jotain satunnaista yhteisohjelmaa. Pohjoismainen yhteistyö on niin tärkeetä, ja tulevaisuudessa haluaisinkin sen parissa työskennellä. Mieltä lämmitti eilen, kun norjalainen kanssaopiskelija tulee innosta hihkuen kertomaan oppineensa uuden suomalaisen sanan, "lampaankakka". Ihan parasta.

Pahoittelen kovasti avautumista, mutta en mä kyllä halua antaa mitään sokerista kuvaakaan tästä reissusta, kun se kerta sitä ei ole. Paljon on myös mahtunut hyviä hetkiä tähän reissuun ja oon nähnyt mitä upeampia paikkoja, siitä oon todella onnellinen. Ihan vaan nille jotka tätä kurssia harkitsee, hommaa kyllä riittää. Toki voi olla että jollekin tää tuntuu ihan lastenleikiltä, tää on vaan mun kokemus asiasta enkä voi mitenkään yleistää. Ehkä mulla oli odotukset jotenkin korkealla sen Odensen kurssin jälkeen, mutta mun ruotsalainen kämppis kertoi myös olleensa Århusissa kirjallisuus- ja kielipainotteisella Nordkurssilla, ja sielläkin oli paljon rennompi meininki. Ehkä se on sitten vaan Tanska ihan yleisesti ottaen... :D

Ei mun pitänyt itse asiassa edes avautua mistään vaan jakaa nopsaan kuvat eiliseltä retkeltä, mutta ulkona tulee vettä ku saavista kaatamalla enkä mä ihan heti pääsis kuitenkaan kauppaan. Eilen siis oltiin kiertämässä etelärannikkoa ja käytiin tutkimassa kahta isompaa vesiputousta sekä yhtä koskea, Njals sagan tapahtumapaikkoja sekä oltais nähty Vikin musta ranta, jos sää ei olisi ollut niin sumuinen.

Justin Bieberin musavideon juurilla (biisin I'll show you musavideo kuvattu Islannissa ja siellä vilahtaa Seljalandsfoss, Skógafoss ja lentokoneenhylky joka on nykyään myös suosittu turistikohde). Tämä ensimmäinen vesiputous on siis Seljalandsfoss, jonka taakse olisi myös päässyt, mutta polku oli sen verran mutainen että mä jätin jännitysmomentit välistä ihan suosiolla.

Skógafoss ja Team Finland edustaa :D Oli kyllä ehdottomasti yks vaikuttavimmista vesiputouksista, mitä tällä reissulla oon nähnyt!

Sää ei tällä kertaa ollut niin suotuisa mutta fiilis oli hyvä ja maisemat mintissä. Nyt ois enää jäljellä kolme kokonaista koulupäivää sekä lopputentti ja loppubileet, perjantaina on aikaa vaan hengailla ja vaellella pitkin Reykjavikia ennen kuin pitää suunnata lentokentälle. Kyllä neljä viikkoa menee aina tosi nopeasti, vaikka se aluksi pitkältä ajalta tuntuu.